tiistai 18. syyskuuta 2012

Piruja Pariisissa....

Paluu Pariisin arkeen tapahtui eilen. Saatoin suomalaisvieraat lentoasemalle taksilla, jolla ehtii meiltä lentokentälle kätevästi kehätien kautta yleensä parissa kymmenessä minuutissa. Eilen aamulla kehätietä halvautti muutama onnettomuus, joten aikaa kului tuplasti. Ennen lähtöä olimme tarkastaneet liikennetilanteen, mutta onnettomuudet eivät tule kello kaulassa (ja muita suomalaisia pahaa aavistavia sananlaskuja).

Vieraat hyvästeltyäni harkitsin lentoasemalla paluuvaihtoehtoja. Taksin radiosta olin kuullut, että B-linjan RER-juna ei kulkenut Charles de Gaullen lentoaseman ja Pariisin väliä; työntekijät yllättivät matkailijat yllätyslakolla. Taksimatkan hinnan pelkäsin kohoavan turhan korkeaksi tukkoisella moottoritiellä ja junalakko oli kasvattanut taksijononkin nälkävuoden pituiseksi. Opéralle kulkevia Roissybusseja sen sijaan vilahteli asemalla tiuhaan tahtiin. Niinpä ostin naistenlehden* lukemiseksi ja istahdin Roissybus-jonon jatkoksi. 

Noin 45 minuutin lehteilyä ja neljää bussijonon ohitse ajanutta bussia myöhemmin havahduin. Pitäisikö minun nyt nousta tästä ja etsiä vaihtoehtoinen liikenneväline kohti Pariisia? Jonossa ihmiset kirosivat ranskalaisia noin kymmenellä eri kielellä (ks. postauksen nokkela otsikko). Joku pysäytti ohitsemme ajaneen paikallisbussin kuskin, joka kertoi Roissybussin liittyneen lakkoon.



powered by Fotopedia



Hajamielisesti pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja. Jos lakko kestäisi pitkään, olisi parasta toimia heti: lentokoneet tuuppasivat asemalle jatkuvalla syötöllä lisää ihmisiä, jotka pyrkivät kohti Pariisia. Ikävä kyllä infoa oli vaikeasti saatavilla. Pysäyttämäni lentoaseman henkilökunnan edustajat eivät tienneet tilanteesta sen enempää kuin minäkään. Eräskin pahoitteli kohteliaasti tilannetta ja totesi sitten epädramaattisesti virnistäen: "Vous êtes dans la merde !".

Tässä vaiheessa nettiliittymällä varustettu puhelin olisi ollut kätevä. Sen sijaan yritin soittaa miehekkeelle sorvin ääreen, josko hän olisi löytänyt jotain avittavia lisätietoja netistä. Sorvi esti miestä vastaamasta puhelimeen.



powered by Fotopedia


Taapersin sitten terminaalissa 2 sijaitsevalle RER-asemalle siinä toivossa, että kohtaisin jonkun asiasta jotain tietävän - tai että edes näyttöruuduilta liikenisi lisätietoa. Näyttöruuduilta ei irronnut kuitenkaan minkäänlaisia lisätietoja eikä henkilökuntaakaan näkynyt. Asemalla ajelehti sen sijaan eksyneen ja epätietoisen näköisiä turisteja. Ranskankielisistä kuulutuksista ilmeni, että junayhteydet Pariisiin olivat täysin poikki. Tässä vaiheessa tarrasin jonkun ohikulkevan, stressaantuneen näköisen lippumyyjän hihaan, joka kertoi kuulleensa, että liikenteen pitäisi normalisoitua "fin de matinée". Kello oli tässä vaiheessa 11 ja olin viettänyt kentällä parisen tuntia.


Paris // CDG // International Airport // ENJOY AVIATION!
CDG:llä. Kuva: nimimerkki Uggboy

En uskaltanut jäädä paikalle odottamaan ihmettä tapahtuvaksi, vaan taivalsin takaisin kohti bussipysäkkejä; kuulutuksessa oli kehotettu matkaamaan Pariisiin busseilla nro 350 tai nro 351. Minulla oli tuuria matkassa: Roissy-bussin pysäkillä odotteli bussi nro 351, jonka määränpää oli itäisessä Pariisissa sijaitseva Nation. Bussi oli puolityhjä, vaikka laiturilla seisoskeli hyvinkin satakunta ihmistä. Ilmeisesti epätietoiset matkailijat eivät uskaltaneet nousta outoon kohteeseen matkaavaan bussiin. Todellisuudessa tällaisessa tilanteessa ( = jumissa jossain lähiössä) mikä tahansa metroverkon alueelle matkaava liikenneväline on hyvä valinta. 

Bussikuski oli kuitenkin helisemässä - hänkään ei ollut varautunut lakkoon ja linjansa poikkeukselliseen suosioon. Jossain vaiheessa kuljettajalta loppuivat kertaliput - niitä tarvittiin matkalle CDG - Pariisi periaatteessa kolme - ja kuljettaja kehotti loppuja jonottajia vain nousemaan kyytiin ilman lippua. Kun auto oli täytetty, kuski huikkasi poikkeavansa ennen lähtöä vessassa. Minä jatkoin naistenlehden lueskelua takapenkillä, hilpeän ja rehevän mama african ja ikkunaruudun väliin puristuneena. 

Kun liikkeelle sitten päästiin, matka sujui varsin sutjakasti, sillä bussi ajoi poikkeuksellisesti suoraan Pariisiin. Jossain vaiheessa kuskin avuksi mukaan noussut RATP:n edustaja huikkasi meille kyytiläisille ranskaksi, oliko joku jäämässä Gallienilla vai matkattaisiinko suoraan Nationille. Nolostelevana suomalaisena en ehkä olisi kehdannut koko bussia kierrättää Gallienilla ihan vain itseni vuoksi, mutta onnekseni rouva vieressäni huikkasi jäävänsä kyydistä Gallienin asemalla. 

Harvoinpa metroon päästessäni olen ollut yhtä tyytyväinen kuin tuolloin Gallienin asemalla linjan 3 kyytiin noustessani. Jos "lentäen olisit jo perillä", niin metrolla minä puolestani olen jo puoliksi kotona.



*Kuluneella viikolla naistenlehdistä opittua:


Glamourin shokkiuutinen: Naiset "eivät enää" pukeudu miehiä miellyttääkseen, vaan päättävät pukeutumisestaan ihan itse! (Glamour nro 103 oct 2012).

Grazian muotijutussa "Trendivaatteita pikkurahalla" esitellään mm. American Vintagen neule (130 euroa) ja  Tara Jarmonin housut (180 euroa). Ilmeisesti kaikki, mikä ei ole suoranaisesti luksusmerkkihintaista, on sitten suorastaan ihanan halpaa?  (Grazia 14. - 20. 9. 2012).

Marie Claire: Herrat eivät pidäkään vaaleaveriköistä, ainakaan mitenkään erityisesti. Jostain syystä tätä riemu-uutista hehkutetaan säännöllisesti ranskalaisissa naistenlehdissä (Marie Claire nro 722 oct 2012).

Benicio Del Torolla on ollut mustat silmänaluset jo lukioiässä. Tämä uutinen koskettaa minua henkilökohtaisesti sekä Benicion että mustien silmänalusten vuoksi  (Marie Claire nro 722 oct 2012).







4 kommenttia:

  1. Huh, pääsit sentään pois! Mua alkoi ihan suututtaa sun puolesta :D "%¤/¤%/:n ranskalaiset lakkoineen... (nykyään en enää yhtään ihmettele, että monet ranskalaiset on niin kiintyneitä omiin pikkuautoihinsa. ainakaan ne ei mene lakkoon)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi eilen ei ollut kiire! Kun kävin kauemapana lähiössä töissä, etsin muutamaankin kertaan melkein itku kurkussa vaihtoehtoista keinoa päästä töihin ja varsinkin töistä kotiin... :P

      (Lakko)ruuhkissa autokaan ei ole aina ratkaisu, paras vaihtoehto olisi kaksipyöräinen, erityisesti skootteri, koska niillä pujotellaan autojonojen ohitse. Minä vaan olen niin nössö/henkikultaani arvostava, etten uskalla tuonne liikenteen sekaan, varsinkaan kehätielle, skootterilla pujottelemaan.

      Poista
  2. Ooh, mikä päivä sinulla on ollut! Onneksi pääsit vihdoin kotiin!

    Ja aivan ihana loppukevennys, sait kyllä hymyn huulille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joinain päivinä sitä osaa arvostaa jo ihan vaan kotiin pääsemistä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.