sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Pourquoi aimer la France ?

Sain hauskan haasteen Australian Sannabananalta. Aiheena on listata kolme ihanaa, hyvää ja positiivista asiaa asuinmaassaan. Ja onhan niitä, kaikesta tässä blogissa harjoitetusta yleisestä kitinästä huolimatta:


1. Monipuolisuus 




Moni ei edes tule ajatelleeksi, miten monipuolinen maa Ranska on. Tarjolla on niin kovin paljon muutakin kuin Pariisi ja Ranskan Riviera. Joskus vitsaillaan kielitaidottomista ranskalaisista, jotka eivät vahingossakaan matkusta maansa ulkopuolelle. Mutta miksi ihmeessä matkustaisivat, kun maailmanympärimatkan voi tehdä Manner-Ranskaa ja Korsikaa kiertäen. Katso vaikka Yahoon kuvakavalkadi, jonka jokainen otos on kuvattu Manner-Ranskassa tai Korsikalla. Ja jos todella haluaa kiertää fyysisesti ympäri maailma, voi senkin tehdä Ranskassa, nimittäin Ranskan merentakaisilla alueilla.

2. La cuisine française



Itse asiassa ranskalaisen keittiön antimet eivät lukeudu omiin suosikkeihini. Makumatkailisin mieluummin Välimeren seudulla tai vaikkapa Kaakkois-Aasiassa. Ranskalaisessa keittiössä minua viehättää sen sijaan se aineeton osuus, joka pääsi Unescon aineettomaan perintöluetteloon vuonna 2010. Kyse ei ole niinkään siitä mitä syödään, vaan siitä miten syödään. Ranskalaiset juhlistavat nimittäin mielellään kaikenlaisia erikoistilanteita juhla-aterialla, joka koostuu yleensä aperitiivista, alkuruoasta, pääruoasta, juustosta, jälkiruoasta ja ehkä vielä digestiivihörpystä. Vähimmäismäärä on kolme ruokalajia: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 


Unesco kuvaa listalle päässyttä ranskalaista gastronomista ateriaa kauniisti: 


"Se on juhla-ateria, joka yhdistää ihmisiä hyvän ruoan ja hyvän juoman ääreen. Gastronominen ateria korostaa yhteisöllisyyttä, makunautintoja sekä ihmisen ja luonnon antimien välistä tasapainoa."


Ylipäänsä ranskalainen ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Hyvästä ruoasta ja hyvästä juomasta keskustellaan mielellään, eikä se edes kuulosta snobbailulta. Ruokailu on yhteisöllisyyttä, ei tankkaamista.


3. Ranskalaiset


Ranskalaislapset huvittavat turisteja Salersissa.

Joku minua vitsikkäämpi on joskus todennut, että Ranska on Euroopan Turku: tosi kiva paikka, mutta kun siellä on niitä paikallisia. 

Ranskalaisilla on oma, erikoinen huumorinsa ja asenteensa. Moni pitää ranskalaisia liian tylyinä ja ilkeinä, mutta satakuntalaiseen huumoriin kasvaneena tunnistan ranskalaisessa sarkasmissa paljon tuttua. Ranskalaiset eivät ehkä kykene samanlaiseen synkkyyteen kuin suomalaiset marraskuussa, mutta toisaalta ranskalaiset eivät ole myöskään teennäisiä tai tekopirteitä. Jos naama ei miellytä, sitä ei ujostella näyttää. Tai jos naama miellyttää, sekin kerrotaan.

Ja ranskalaisuuksia on tietysti lukemattomia erilaisia. On erilaisia alueellisia identiteettejä, eri uskonnoista juontuvia identiteettejä, eri kieliä äidinkielenään puhuvien identiteettejä. Ranskalaisuudessa ihastuttaa juuri monimuotoisuus, joka on voimissaan vuosisatoja jatkuneesta yhtenäistämispolitiikasta huolimatta.

-- 
En haasta ketään henkilökohtaisesti, mutta olisi tosi mielenkiintoista lukea muilta ulkosuomalaisbloggaajilta vastaavanlaista kertomusta uuden asuinmaan parhaista puolista!

16 kommenttia:

  1. Satuin varmaan samalla sekunnilla linjoille, kun julkaisit tämän. Näitä on vain niin todella mielenkiintoista ja nautinnollista lukea - kiitos! Tuosta miten syödään -kohdasta tuli minulle mieleen Almost French -kirja, jossa aussinainen mokaili ranskalaisessa ruokapöydässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timing is everything! ;) Mulle onkin tuo Almost French ihan uusi tuttavuus, pitää joskus hankkia käsiinsä. Itse en (tietääkseni!) ole mihinkään isoihin ruokapöytämokiin syyllistynyt, ihan suomalaisilla pöytätavoilla on sinnitelty. :)

      Poista
    2. Almost French by Sarah Turnbull. Mukava lukea!

      Poista
  2. Hauska kirjoitus, ja vaikka olenkin täällä Ranskassa ulkopuolinen, olen kaikista kolmesta kohdasta samaa mieltä. Ranskan monipuolisuus on yksi syy, miksi täällä niin hyvin viihdyn. Ja jotenkin tykkään ranskalaisesta huumorista, vaikkei siinä monen kehumassa brittihuumorissakaan mitään vikaa ole. Molemmat toimivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään kovasti brittihuumorista, siellä on ehdottomasti tehty maailman parhaat komediasarjat. Ranskalaiset ovat parhaimmillaan kaikenlaisessa satiirissa, näitä ei turha poliittinen korrektius vaivaa... ;)

      Poista
  3. Tykkään muuten Turustakin. Myös niistä ihmisistä...
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkulaisethan ovat vallan hurmaavia! Jopa näin henkisen tamperelaisen näkökulmasta! ;)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen blogi, kiitos!! Alan seurata kuulumisiasi. Hieman häiritsee tuo taustakuva lukemista. Jos vaalentaisit sitä niin ei menisi tekstin kanssa sekaisin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja palautteesta!! Vaalensin taustakuvaa, toivottavasti on hiukan selkeämpi nyt? Näkyykö sulla se Eiffel häiritsevästi, vai ainoastaan tuo taustaväri? Mulla ei nimittäin näy koko Eiffel läppäreillä, ainoastaan pöytäkoneella... Mystillistä. ;)

      Poista
  5. Hauska kirjoitus taas kerran! Kuten olen ennenkin sanonut, blogisi aiheuttaa myös pahenevaa matkakuumetta.

    "Hyväntahtoinen piruilu on satakuntalaisuuden kulmakiviä" (SK 30.10.08). Ehkä tämä ominaisuus antaa hyvät mahdollisuudet myös Ranskassa asumiseen ;) Monesti olen kuullut, että Satakuntaan / Varsinais-Suomeen on ulkokuntalaisen vaikea asettua; ehkäpä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anna! :)
      Satakunnan Kansa on kyllä hyvin oikeassa tuossa. :D Voipi tosiaan olla, että satakuntalaiseen kansanluonteeseen pitää kasvaa sisälle, ulkopuoliselle se voi vaikuttaa ainakin ensinäkemältä vähän tylyltä. ;)

      Poista
  6. Tykkään niin Turusta kuin Tampereestakin, ja niitten ihmisistä. Molemmissa olen asunut ja elänyt ihan ilman vaikeuksia.
    Maailma on siitä jännä paikka, että nuo Ranska-jutut sopii aika moneen maahan, riippuen vähän siitä millä silmällä ja mielellä asioita tarkastelee. No tietty esim. Suomessa ei ole Alppeja muttei Ranskassakaan ole Lappia. Erilaisuutta löytyy kaikkialla, ruokailu on syöjistä kiinni, historia on yhtä vanhaa kaikkialla.
    miettinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta että Suomessakin on monenmoista maisemaa saaristosta Järvi-Suomeen ja Lappiin. Mitä suurempi maa pinta-alaltaan, sen enemmän erityyppisiä luontoalueita sinne mahtuu.

      Historiaakin Suomessa tietysti on, mutta Ranskassa se on paljon enemmän näkyvissä kuin Suomessa. Onhan Suomessakin kalliomaalauksia, mutta esimerkiksi vanhaa rakennuskantaa roomalaisista raunioista keskiaikaan ja siitä eteenpäin on Ranskassa enemmän. Suomessa vanha puurakennuskanta ei ole kestänyt/säilynyt eikä sitä ole aina edes haluttu säilyttää. 1900-luvun loppuvuosikymmeninä trendinä tuntui olevan kaiken vanhan riipiminen "edistyksen" tieltä. Sääli! Ranskalaiset ovat kaikessa pompöösissä konservatiivisuudessaan aikoinaan osanneet arvostaa vanhaa rakennuskantaansa paremmin.

      Poista
  7. Niin, pointti on siinä, että historia on yhtä pitkä kaikkialla, näkyy se miten tahansa tai missä muodossa tahansa (tai on näkymättä). Asioiden selvittäminenhän on tonkijasta kiinni, mitä lähteitä käyttää. Eihän roomalaisia raunioita tietysti ole Pohjolassa kun ei roomalaisiakaan ollut. Ulkomailla helposti huomaa ja viehättää sellainen mikä on itselle uutta ja ennestään vierasta, ihan millä elämän alueella tahansa: tapakulttuuri, rakentaminen, lunto, historia jne. mikä on tietysti ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Itse historian kannalta en näe toisen alueen historiaa (tapoja jne.) rikkaanpana tai köyhempänä kuin jonkin toisen.
    No tämä on tällaista kulttuurintutkijan lavertelua. Kysymyshän olikin blogin kirjoittajan subjektiivisista pitämisistä, ja hyvä niin.
    Turku ilman turkulaisia - saman olen nimenomaan kuullut muodossa: Ranska on ihan kiva maa mutta kun siellä on ne ranskalaiset. Heh, näitähän riittää, ja pitää paikkansa tilanteista riippuen siellä sun täällä.
    miettinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos saivartelemaan lähden, niin inhimillinen historiahan ei ole nykyisen Suomen alueella yhtä pitkä kuin nykyisen Ranskan alueella. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomeen vasta kymmenisentuhatta vuotta sitten, Ranskan alueella eleli jo neanderthaleja ja sittemmin cro-magnonin ihmisiä noin 35000 vuotta sitten. ;) Nykyinen Suomi on tietysti suhteellisen yhtenäisenä kulttuurialueena ja kielenä vanhempi kuin Ranska, jossa on halki vuosituhanten mellastanut ja sekoittunut jos jonkinlaista kansaa. Juuri tätä tarkoitin myös monimuotoisuudella. Tietenkään yksikään kulttuuri ei ole tärkeämpi tai monipuolisempi kuin toinen, mutta ns. ranskalaisen kulttuurin sisällä on paljon monimuotoisempia ilmenemismuotoja kuin ranskalaisuuteen verrattuna suhteellisen homogeenisen suomalaisuuden sisällä. Lähtien jo lukuisista erilaisista kielistä. Ja lopulta kaikki nämä kansalliset identiteetit ovat tietysti enemmän tai vähemmän keinotekoisia artefakteja.

      Siinä olen samaa mieltä, että silmät olisi hyvä pitää avoimina, menipä minne hyvänsä tai vaikka olisi aivan paikoillaan. Osittain siksi aloin tätä blogiakin kirjoittaa: etten turtuisi arkielämälle, vaan jaksaisin innostua ja kiinnostua yksityiskohdista. :)

      Ja siinä olet aivan oikeassa, että tämä kirjoitus, kuten ihan koko blogi, on täysin subjektiivista vuodatusta. Yksi suomalaisvinkkeli Pariisiin, Ranskaan ja ranskalaisuuteen. Jonkun toisen, suomalaisenkin, vinkkeli voi sitten olla vallan toisenlainen.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen vastaus, kiitos vaivannäöstä. Läheskään kaikkihan eivät vaivaudu vastauksia laatimaan.
    Sehän näissä ulkosuomalais-(tai muiden ulkomaalaisten)blogeissa onkin juuri mielenkiintoista, että ne ovat subjektiivisia vuodatuksia kukin omasta vinkkelistä - ja kuitenkin monilta osa-alueilta varsin samanlaisia. Juuri nämä samanlaisuudet ovat oman huomioinnin kohteena. Erityisesti keskimmäinen kappale on kiinnostava.
    Painotukset ja arvoarvostelmat tietysti muuttuvat oleskeluajan pidentyessä uudessa ympäristössä, on se kotimaassa tai ulkomailla, ja riippuen kunkin henkilöhistoriasta.
    Näkemyksiä ranskalaisuudesta on AINA mielenkiintoista lukea. Pariisiin olen tehnyt vain muutamia pikavisiittejä, valitettavasti, yli kymmenen vuoden Ranskassa asumisen aikana, joten Pariisi-raportit otetaan kiinnostuksella vastaan.
    miettinen

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.